Kevään merkkejä
Linnut laulaa jo, oon kuullut! Ja illalla vielä ennen kello kuutta on valoisaa. Kevät on todella saapumassa kohti Helsinkiä! Oli ihanaa käydä viime viikonloppuna Ylöjärvellä mökillä, kun pääsi lähelle luontoa, lähelle kevään ensi merkkejä.
Mökkireissulle oli tarvetta. Nytin alkukevät on ollut hyvin kiireinen.
NYTin ja Eeva Kontun kanssa me ollaan toteutettu jo kaksi suomalaisen musiikkiteatterin klubia Musiikkiteatteri Kapsäkissä. Ensimmäinen klubi pidettiin tammikuussa ja meillä oli vieraana teatterin monilahjakkuus Susanna Haavisto. (Opiskeluaikoina tuli kuunneltua Susannan laulamia teatterilauluja, niin oli kyllä siistiä tavata Susanna nyt livenä! Saatoin vähän jännittää.) Ilta oli upea! Paikalle oli tullut paljon yleisöä. Heidän joukossaan oli myös säveltäjiä, joiden teoksia me esitettiin. (Kuinka kuumottavaa, mutta toisaalta aivan huippua!) Ja kuinka mahtavaa oli aloittaa yhteistyö aivan mielettömän ja supertaitavan Eevan kanssa! Jo lyhyen tuntemisen aikana oon oppinut Eevalta paljon asioita! Ja varmaan puhun koko meidän ryhmän puolesta. Kaikkineen tammikuun suomalaisen musiikkiteatterin klubi on minulle varmaan yksi mieleenpainuvimmista konserteista ikinä.
Huhhuh! Heti kun tammikuun klubi oli taputeltu oli aika aloittaa valmistautuminen seuraavaa klubia varten. Muutamassa viikossa oli selattava suomalaisen teatterimusiikin teoksia vuosilta 2000-2010. Ja kyllä me selattiinkin! Loppujen lopuksi saatiin kasaan niin paljon materiaalia, että helmikuun konsertti paisui melkein kolmen tunnin mittaiseksi. Mutta kolmekin tuntia kului kuin siivillä, kun saimme vieraaksemme säveltäjä Jussi Tuurnan. Illan ehdoton kohokohtani oli päästä esittämään yleisölle improlaulua, jota Jussi ohjaili flyygelin takaa. Muutama kaveri sanoi minulle kosertin jälkeen, ettei haluaisi ikinä mennä tekemään improamista, se olisi kauhein paikka ikinä! Mutta eihän improa voi mokata! Ei ole sanoja mitkä voisi unohtaa! Niin, sanojen unohtelu keikalla olisi mulle se kaikkein kammottavin paikka. Housutkin saa ratketa, mutta mun sanoja ei saa viedä!
No niin, jännitin sitten niitä sanojen muistamista sen verran, että tulin kipeäksi päivä helmikuun konsertin jälkeen. Onneksi ehdittiin ennen tappajaflunssaa ottaa nytin promokuvaukset uuteen tuotantoon. Meillä oli huikea Anna Kansallisteatterista maskeeramassa mua ja Annia. Olo oli kuin prinsessalla, kun Anna taikoi mun väsähtäneet silmäpussit piiloon ja Petri tarjoili kahvia! Odotan kuvien ja produktion julkaisua erittäin paljon! Samalla viikolla otettiin myös koko NYTin ryhmästä uudet promokuvat. (Viime kuvaussessiosta olikin jo kaksi vuotta aikaa). Kohta esitellään nekin otokset!
Nytin omat tuotannot olivat alkuvuoden osalta siinä. Klubien rinnalla me työstetään koko ajan meidän omaa ja uutta produktiota, johon Suomen kulttuurirahasto myönsi meille viime vuonna apurahan. Tällä hetkellä nyttiläisistä voi nähdä Panun, Petrin, Annin, Matti-pianistin ja mut Lahden kaupunginteatterin Juhani-näyttämöllä Ilta Oscareiden tapaan -konsertissa. Me esitetään Kuttuuriosuuskunta Kellopelin tuottamassa konsertissa yhdessä muiden laulajien kanssa Oscar-palkinnon voittaneita biisejä suuren bändin kera. Hienoa musiikkia siis tarjolla!
Palataanpa vielä mökkireissuun. Ja kevääseen.
Mökiltä oli mukava ajaa pois, kun tiet olivat suureksi osaksi sulia. Oikein hymyilin kun ajoin autoa auringonpaisteessa keskellä maaseutua! Ihana orastava kevät, tervetuloa! (Totta kai ensin harmitti lähteä mökiltä, kun oli ehdittävä Lahteen nytin ensimmäiseen tuotantopalaveriin. Mutta tuotantopalaveri on tärkeä, näin ollaan kahden oman tuotannon jälkeen opittu.)
Täytyy päästä mökille taas pian. Huomaan, että ajatukset juoksevat puusaunan, Leevi-koiran kanssa hengailun ja luonnon hiljaisuuden jälkeen aivan eri tavalla kuin muutama päivä sitten. Kivaa suunnitella näin rentoutuneena nytin uusia juttuja ja klubi-iltoja! Jee! Ja mikä parasta, seurata kevään merkkejä!
T. Sini
