Tyyntä myrskyn edellä

Lueskelin Sinin viimeisintä kuulumiskirjoitusta tänne, joka on kirjoitettu noin puolitoista vuotta sitten aiheenaan ”erityisaika”. Sini kirjoitti: ”Nyt on se erityinen aika, kun ehdimme (vaikkakin vasten tahtoamme) pysähtyä miettimään teatterin ja kulttuurin merkitystä itsellemme, omaa jaksamistamme, sukulaisiamme, arkea, sairaalatyöntekijöitä, siivoojia … kaikkea, mitä ei muulloin ehkä ehdi tai edes tajua miettiä.”

Voin sanoa näin puolentoista vuoden jälkeen, että nyt on mietitty! Nyt on mietitty, pidetty videopalavereja, pohdittu, kirjoitettu ajatuksia ylös, muhiteltu, keskusteltu, visioitu… Onneksi on myös workshopattu, pidetty palavereja livenä ja saatu uusia inspiroivia jäseniä työryhmään! Pinnan alla kuhisee niin paljon, että kun vihdoin päästään ylös tästä maailmanlaajuisesta upotuksesta, sitten kyllä myrskyää ja isosti!

Mikäli olisimme jo päässeet pinnalle haukkaamaan happea, olisimme viime viikonloppuna päässeet vihdoin yleisön eteen pitkän tauon jälkeen. Kapsäkissä oli tarkoitus esittää osana Musiikkiteatterifestivaalia Suomalaisen musiikkiteatterin klubi -konsertti, jossa mukana olisivat olleet Musiikkiteatteri NYTin lisäksi Eeva Kontu, Joonas Mikkilä, Linda Hämäläinen ja Petrus Kähkönen. Tämä ilo siirtyi kuitenkin alkuvuoteen, pidätellään siihen asti.

Vaikka ollaan jo liian pitkään eläneet tässä hiljaiselossa pinnan alla, onneksi ollaan edes päästy sukeltelemaan hurjan mielenkiintoisiin maailmoihin. Näille retkille meidät on workshopeissaan vieneet tulevan produktiomme ohjaaja Kaisa Leppänen ja kapellimestari Ville Myllykoski. Pitkän videopalaverikauden jälkeen oli uskomatonta nähdä miten Nytin näyttelijät heräsivät eloon Kaisan ja Villen johdolla improvisoidessa ja hahmojen sisintä olotilaa etsiessä. Näiden workshoppien jälkeen taas muisti, miksi kannattaa vaan jaksaa odottaa että päästään päästämään kaikki tämä ilmoille. 

Pian myrskyää, PIAN!

Anni